Hei,
Tiedän, etteivät monet ole kanssani samaa mieltä,
mutta se ei ole tarpeenkaan. Se, miten meitä manipuloidaan – miten meitä
huijataan isänmaallisilla arvoilla, uskolla ja jaloilla lauseilla – on vain osa
absurdia poliittista teatteria. Ihmisistä, jotka eivät hyväksy tätä
"sirkusta", tulee välittömästi vihollisia: heihin lyödään
"putinisti" tai valtionvastainen leima, ja heidät lytätään lokaan.
Mitään uutta ei ole tapahtunut sitten Albert Camus’n "Sivullisen"
aikojen – niistä, jotka eivät mukaudu yhteiskunnan normeihin, hankkiudutaan
yksinkertaisesti eroon.
Alla esitän Jacque Frescon – mielestäni erittäin
merkittävän 1900-luvun ajattelijan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan –
virittämiä ajatuksia. Älkäämme haluako sankareiksi, sillä sankarillisuus
tarkoittaa useimmiten taistelua, väkivaltaa ja verta.
Uskovainen ihminen, joka hyväksyy sodan ja
varustautumisen, on järjestelmän eksyttämä. Järjestelmä on opettanut hänet
uskomaan sanoihin, mutta ei niiden merkitykseen. Hän toistaa "älä
tapa", mutta oikeuttaa pommit. Hän puhuu lähimmäisenrakkaudesta, mutta
katsoo tyynenä vierestä, kuinka "lähimmäisestä" tulee vihollinen vain
siksi, että tämä asuu toisen rajan takana. Tämä ei ole uskoa. Tämä on
ohjelmointia.
Jeesuksen opetus oli yksinkertainen ja radikaali: älä
tapa, älä vahingoita, rakasta, anna anteeksi. Siinä ei ollut poikkeuksia:
"paitsi jos on sota", "paitsi jos se on valtion etu" tai
"puolustus". Näitä poikkeuksia ei luonut Jumala, vaan valtarakenteet,
jotka tarvitsivat kuuliaisia sotilaita, eivät tietoisia yksilöitä.
Uskovainen ihminen, joka siunaa aseita, ei usko
Jumalaan, vaan symboleihin, lippuihin ja auktoriteetteihin. Hän uskoo, koska
pelkää olla uskomatta. Jos Jumala on kaikenkattava rakkaus, miten se voidaan
sovittaa yhteen räjähteiden kanssa? Jos ihmiselämä on pyhä, miten se voidaan
riistää "laillisesti"? Nämä ovat loogisia ristiriitoja, jotka
katoaisivat silmänräpäyksessä, jos ihmiset alkaisivat ajatella tottelemisen
sijaan.
Ongelma ei ole uskonto. Ongelma on dogma ilman
ymmärrystä. Kriittisestä ajattelusta irrotettu usko muuttuu vaarallisemmaksi
kuin mikään ase, koska se antaa ihmiselle luvan tappaa puhtaalla omatunnolla.
Jeesus ei kehottanut perustamaan armeijoita – hän kehotti muuttamaan
tietoisuutta. Mutta tietoisuuden muuttaminen on vaikeaa, kun taas tankin
valmistaminen on helppoa. Siksi sivilisaatio valitsi teräksen viisauden
sijasta.
Niin kauan kuin ihmiset rukoilevat rauhaa, mutta
maksavat veroja sodalle, mikään ei muutu. Todella henkinen ihminen ei kysy:
"kumpi puoli on oikeassa?". Hän kysyy: "miksi puolia on edes
olemassa?". Vasta silloin alkaa todellinen usko – ei instituutioon, vaan
ihmisyyteen.
Kapinallinen Sielu
Komentarų nėra:
Rašyti komentarą